Kesä meni juuri niin nopeasti kuin kuvittelinkin. Ei mitenkään masentavan nopeasti, mutta kyllä sitä aina odottaa, että se olisi hippasen pidempi. Toisaalta syksy saa uutta enegiaa syntymään, ja kesän aikana ladatut akut ovat mukavasti täynnä virtaa talven varalle. Eilinen kahvakuulatreeni ja Kirjurinluodon juoksulenkki hyvän ystävän kanssa, sai taas kerran palauttamaan kesän polttamaa ihoa ja keuhkoja vähän hapekkaimmaksi.
Pikkuvauva-aika alkaa elämässäni olla ohi, josta olen iloinen, toki myös vähän haikea, mutta innolla odotan töihinpaluuta ja sitä, että åäivässä olen joku muukin kuin äiti 😊. Kiukunkatkerat ja onnellisenpesunkestävät kotiäidit vetävät tietysti tästä kunnon puuskat, mutta olen onnellinen, että saan nähdä lapsieni kasvavan ja oppivan uutta uusissa ympäristöissä, paikallajumittamisen sijaan.
Kesään on mahtunut kärpästen ohella, sitä kaikkea perhearjen normaalisettiä ja sitten kaikkea ihan muuta. Lauluja on kirjoitettu mm. Jonna Jauhiaiselle, jonka kanssa tuli vähän vahingossa löydettyä uusia säveliä vuosien tauon jälkeen. Ja ihan mahtavia biisejä on tulossa. Olen löytänyt hyvän kynän nyt, millä kirjoittaa. Herkullisten laatikkoon laittaminen tuntui oikealta ratkaisulta ja molempien sieluissa on varmasti tapahtunut sen myötä myös vapautumista.
Kiitollisena kaikista lauluntekijöistä ja artisteista vuosien varrella ajattelen tulevaisuutta avoimin, raikkain ja pirskahtelevan iloisin mielin. Uutta musiikkia, uutta aikaa ja uusia muokattavia ajatuksia odotellen. Elämä hymyilee, kun sitä lyö ensin vähän avokämmenellä ja sitten jatkaa matkaa hymyillen sille takaisin.
No comments:
Post a Comment